KP17 ja tuntemuksia

Päivää numero 17/26 viedään ja mietinnässä on voisikohan nämä oireet olla jotain tapahtunutta vai kuvittelenko vaan. Hienoinen paha olo on tuntunyt eilen ja tänään, ihan kuin olisi painetta ruokatorven yläosassa. Myös alamahaa nipistelee menkkamaisesti ja turvottaa vähän. Kiukkuisuudesta en edes viitsi puhua...

Toisaalta olen ihan varma että kuvittelen vaan kaiken, muttakunmuttakun.... Taitaa vaan olla liian aikaista vielä tuntea jotain "oikeata"?

Aion testata vasta jos ei mitään niagaran suuntaista ole tapahtunut kp29 mennessä, sitä ennen elellään ihan normaalisti ja koitetaan ottaa mahdollisimman rennosti. Niin varmaan joo, niinköhän onnistuu...

YK3, KP2

Kierto jäi kun jäikin 26 päivään ja uutta mennään jo. Tämä oli jo toinen tämänmittainen kierto sitten ehkäisyn poisjätön (jos huomioidaan se ihan ensimmäinen kierto ja "kummalliset menkat" lasketaan oikeiksi, vaikka niitä virallisesti en olekaan laskenut).

Katsellaan taas eteenpäin...

YK2, KP25

Tuntemusten ja oireiden päivitys: ei mitään. Ei kerrassaan mitään.

Eiköhän täällä niagaraa odotella saapuvaksi viikonloppuna...

Tästä kaikki lähti

Miten kaikki alkoi, miten päädyttiin aloittamaan Pikkuprojekti? Ja mikä se edes on?

Oli sateinen lokakuinen päivä Frankfurtissa vuonna 2013. Istuttiin kahvilassa kirjoja lukien, edellisen päivän maratonin paino jaloissa (ei toki omissani vaan E:n). Olihan tästä puhuttu ajatuksen tasolla jo aiemminkin useampia kertoja. Asia oli aina "sitten joskus". Kesällä vielä se oli E:n mielestä "ei kai vielä tämän vuoden puolella". Nyt kuitenkin, tuona iltapäivänä, asia otettiin taas puheeksi ja todettiin että josko sittenkin olisi hyvä aika. Hyvä aika antaa vauvan tulla. Niinpä seuraavana päivänä, tarkemmin sanottuna 28.10.2013, päättyi NuvaRingini matka frankfurtilaisen hotellin vessan roskikseen.

Niinpä vauva saisi tulla jos oli tullakseen.

YK1 alkoi 1.11. ja kesti 26 päivää.
YK2 alkoi 27.11. ja oli jännä. Oikeastaan tämä ei tainnut edes olla YK2 eli ei lasketa sitä ollenkaan, sillä ensimmäinen haamuplussa saatiin testiin kp35/kp9 eli 5.12. Muutamana päivänä aiemmin oli ollut lievää etovaa oloa ja aivan jatkuva jano. Ja koska samana päivänä piti olla pikkujoulut (kosteat sellaiset), testasin aivan huvin vuoksi. Jäi sitten juomat juomatta pikkujouluissa ja "olin menossa vielä toisiin bileisiin illan aikana eri puolelle kaupunkia". Kp 37/11 tikutin seuraavan haamuplussan, josta seuraavana päivänä sainkin testiin negan tai todella mielukuvituksellisen plussan. Tästä hämmentyneenä hain ClearBluen digitestin, jonka tein kp39/13 ja se näytti "raskaana 1-2" joka tarkoittaa että viikkoja olisi siis 3-4. Tämä tapahtui 9.12.

Varasin alkuraskauden ultran Tampereen Uudelle gynekologikeskukselle 20.12., koska viikot digitestissä ei täsmänneet omien laskelmieni kanssa mitenkään ja neuvolaan soiteltuani ei terkan kanssa saatu laskettua meneillä olevia viikkoja. Neuvolan kautta olisi saanut lähetteen kaupungin ar-ultraan viikkojen selvitykseen, mutta koska ensimmäisen neuvola.ajan sain seuraavan vuoden puolelle joulun ja vuodenvaihteen takia, olisi viikkojen selvitys mennyt kovin pitkälle.

Koitti ultrapäivä. Jännitti kamalasti, ja pelottikin. Kaikki oireet, joita oli ollut (eli ällötys makeaa kohtaan, pienentynyt nälkä ja ruokaa ei oikein uponnut, pieni kuvotus ja kova jano) olivat kadonneet muutama päivä sitten. Kävin ennen ultraa vastaanoton vessassa, jossa huomasin hieman verta. Pelko vaan kasvoi. Ultraava lääkäri laskeskeli viikkoja ja totesi että pitäisi jo jotain näkyä, vaan eipä näkäynyt. Löydös oli noin 2-3mm "musta alue" ultrassa, mitä sitten tarkoittaakaan. Mutta ei alkiota. Olihan se pettymys. Samana iltana sitten alkoi vuoto.

Keskenmeno. Se se on.

Ei muuta kun uudestaan siis yrittämään vaan. Kyllähän se kirpaisi kertoa kaverille ettei meille vielä tulekaan vauvaa. Paras ystäväni sai tietää positiivisesta testistä vain päivä sen tekeimsen jälkeen. Onneksi kerroin, koska oli mukava saada jakaa tuntemuksia jollekin. E oli kertonut töissä yhdelle, ja myös pikkuveljelleen. Meidän oli tarkoitus kertoa jouluna perheille, mutta se sitten ymmärrettävästi jäi. Kaikkia tietäviä osapuolia on vannotettu etteivät kerro kenellekään mitään, haluamme tehdä sen itse kunhan katsomme aiheelliseksi.

Nyt siis on YK2, lasken tämän vasta kakkoskierrokseksi koska edellisen yhdeksäntenä ei vaan mitenkään voi jo saada plussaa...

Positiivista tässä kaikessa kuitenkin on se, että meidän on mahdollista saada lapsi. Sen tämä kierros osoitti. Ei pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Eli siis YK2, kp16 tänään.